Mitä sitten, jos ei ole kuvattavaa?

On ainakin kaksi tapaa lähestyä kuvausaihetta: lähteä liikkumaan luonnossa kamera repussa havainnoiden ympäristöä ja etsien kuva-aiheita tai suunnitella etukäteen mitä, missä ja milloin aikoo kuvata mielessä jo hahmotelma siitä, minkälaista lopputulosta tavoittelee. Jälkimmäinen on monen mielestä se ammattimaisempi tapa, mutta...

Olin loppiaisviikolla kuvausreissulla Kuusamossa. Olin suunnitellut tarkkaan, mitä haluaisin kuvata. Ennätyksellisen lämmin tammikuu tarjoili kuitenkin kaikkea muuta kuin suunnitelmieni mukaisia maisemia. Täytyi vaihtaa lähestymistapaa. Go with the flow... tai jotain sen tapaista. Mitä tehdä, kun kuvaussuunnitelmat sulavat kinosten myötä ja laajoista tykkylumimaisemista voi vain haaveilla? 

Kuvaamaan vettä - tässä tapauksessa jäätä

Aina on jotain kuvattavaa. Hetken uudelleen orientoitumisen jälkeen uutena tavoitteenani oli löytää kiinnostavan muotoista jäätä koskilta. Käylänkoskelta löytyikin kivoja jäämuodostelmia, jotka auringonlaskun valossa saivat kultaisen värin pintaansa. Varakeinoni "huonolle" kuvaussäälle on lähteä kuvaamaan vettä - tai sitten tehdä jotain kokonaan muuta. Loppiaisviikolla Kuusamossa turvauduin molempiin vaihtoehtoihin :)

Luonnon taidetta

Tylsästäkin maisemasta voi saada aikaan luonnon taidetta oikeassa valossa. Jatkoin teemalla jää myös muina kuvauspäivin. Ilta-aurinko leikitteli hetken järven jäällä. Tuosta hetkestä sain pinnan muotoa korostavan kuvan. Tällaisessa tilanteessa myös kameran hallittu liikuttaminen voi olla kokeilemisen arvoinen vaihtoehto omaperäiselle taidekuvalle. 

Kiinnostavat yksityiskohdat ja minimaisemat

Kun laajempi maisema ei ole riittävän kiinnostava kuvattavaksi, niin voi keskittyä löytämään kiinnostavia yksityiskohtia. Kuvan naavat puussa olisivat toisissa olosuhteissa jääneet minulta kuvaamatta, mutta nyt ne muistuttavat kuvagalleriassani siitä, että meillä on maailman puhtain ilma täällä pohjolassa. 

Yksityiskohtien löytämisessä ja näkökulman vaihtamisessa auttaa myös makro-objektiivi. Heittäytyessäsi kirjaimellisesti ruohonjuuritasolle tai talvisaikaan nenä lumeen löydät täysin uuden näkökulman ja näet minimaisemat, joiden yli olit suunnitellut aikaisemmin astuvasi. Makrokuvissa pienikin valo riittää luomaan kuvaan tunnelmaa.

Jos kuitenkin jotain tapahtuisi

Yhdestä virhearviosta, jonka tein viimeisimmällä Islannin matkalla, muistan loppuelämäni sen, että kuvaamaan kannattaa lähteä, vaikka todennäköisyydet eivät olisikaan puolella. (Ehkä kirjoitan tapauksesta vielä blogikirjoituksen.) Yhdellä Rukan rinteellä tykyt olivat säilyneet puissa kohtuullisen hyvin aikaisemmasta myräkästä huolimatta. Suuntasin siis sinne pienesti toiveikkaana kuvaamaan illan valoissa näitä "kummituspuita". Valo oli suotuisa ja kennolle tallentui kuva jos toinenkin.

Kuvausviikon anti oli erilainen kuin mitä olin suunnitellut. Erilainen ei välttämättä ole sen parempi tai huonompi vaihtoehto (monessakaan asiassa elämässä). Se on vain - erilainen.